Koska tämän vuoden Pääsiäinen muutti jonkin verran elämääni, päätin jakaa tämän blogikirjoituksen kolmeen erilliseen osaan, joissa jokaisessa käsitellään omaa aihettaan. "Esinäytös" on pitkälti kuvaus suhteesta vaimooni, Millaan, sekä tapahtumista, joita Pääsiäisen alun päivinä tapahtui. "Päänäytös" kuvaa minun toimintaani Pääsiäisen päivinä Tarun ja Millan kanssa. "Finaali" kertoo katkeransuloisen lopun Pääsiäisen tapahtumille ja jälkitunnelmat tapahtuneen jälkeen.

Keskiviikkopäivä kului odotellessa Pitkäperjantain vapaapäiviä sekä tenttuilumatkaani vieraaseen kaupunkiin. Edellisenä iltana olin jo Millan kanssa käynyt jonkin verran läpi tulevia mieltymyksiäni meidän suhteen jatkosta. Ilmassa oli siis melko epävarma ilmapiiri, Milla hieman humalassa, minä tyytväisenä pitämässä hänet ko. tilassa. 

Taannoinen hoitoni, naapurin-emäntä Sanna, lähetti taas perus alkkisviestin "Hätä! Voitko soittaa!?" joka tarkoittaa käytännössä rahan lainaamista. No tämä sankari-Sanna oli vetänyt jotain lääkkeitä, kun hänen exänsä oli kohdellut häntä huonosti. huusin hänelle puhelimessa suoraa huutoa, kuinka tyhmä hän on ja käskin mennä kotiinsa nukkumaan.

Emme saaneet Millan kanssa finalisoitua keskusteluamme suhteemme jatkosta, mutta huomasin Millan olevan jännittynyt. Kai tuo Sannan lähentely-/huomionhakuyritys lisäsi hänen stressiään. Ilta eteni muutaman tuopin äärellä, jonka aikana tekstiviestittelin aika-ajoin Tarulle. Ilta päättyi lopulta kotiin ja Milla otti suhteemme puheeksi. Koska olin ollut kovin etäinen tuona iltana, hän oli päätellyt haluavani jättää hänet.

Alkoi pommitus. Hän yritti saada minulta jonkinlaista vastausta, mutta päätin olla antamatta. En saanut ajatelluksi hänen valitsemansa musiikin pauhun alta, eikä minua juurikaan kiinnostanut keskustella sillä hetkellä. Päätin lähteä kävelylle ja soittaa Tarulle. Puolentunnin puhelinseksisession jälkeen palasin kotiin, josta löysin Millan. Hän oli päättäväisesti ottanut kourallisen unilääkkeitä sekä rauhoittavia, päälle vielä hieman viinaa. Jes! Hieno homma!

Olin päättänyt, että jos hän menisi tekemään mitään tuollaista, antaisin hänen nukkua pois, koska hän selvästi halusi ottaa henkensä. Jokin kuitenkin otti minusta vallan, ja päätin ottaa yhteyden hätäkeskukseen. Kannettuani Millan ambulanssiin palasin kotiin, jossa harrastin toiseen otteeseen puhelinseksiä Tarun kanssa. Lapsemme eivät olleet tuona päivänä kotona, joten mitään ongelmia sen suhteen ei ole (mikäli ketään nyt kiinnostaa lasteni kohtalo). Milla kuitenkin vietiin hoitoon, josta hänet kärrättiin lähes suoraan psykiatriselle klinikalle.

Olin hänelle todella vihainen! Minä en niin välitä siitä, että joku pettäisi minua, mutta tältä varmaan petetyistä tuntuu. Kiehuin vihaa ja mieleni teki huutaa Millalle, kuinka paska ihminen hän on, mutta en kehdannut ajaa häntä uudelleen murheen alhoon. Todella uhrautuvaista minulta, eikö?

Sankari-Sannakin oli puhelinvastaajan mukaan hengissä ja halusi minua luokseen käymään. Eipä hänen seuransa juuri kiinnostanut, ja lisäksi hän on niin perkeleen höveli suustaan, että kaikki salaisuudet voi kuulla muilta naapureilta, joten annoin hänen juopotella yksinään. Ilmeisesti on kuitenkin vielä hengissä.

Eli: Vaimoni oli valmis ottamaan henkensä, jotta minä voisin olla vapaa. Mitä helvetin järkeä siinä nyt on? Sattuuhan häneen, mutta ehkä hän nyt haluaa hoitaa asioita hieman eri tavalla. Kuittasin Millalle, että lähden joka tapauksessa katsomaan kavereita viikonlopuksi, ihan vaan "juttelemaan ja setvimään päätä". Hän vastusti sitä, koska osasi arvata, että siellä ei hyvin käy. Hän jäi siis avohoitoon ja minä lähdin "kylille".

Eikä siellä hyvin sitten käynytkään... ;)

- Satyriasis